Te olitte siinä mun kans niinku kaikki muutki, mut silti mä olin yksin. Olin keskellä ihmisten virtaa, mut kukaan ei välittäny. Olin ku kaikki muutki mut silti en läheskään samanlainen. Tulit, avasit suus pilasit mun päivän. Et välittäny mun reaktiosta, nauroit vaa. Kyllä. Meidän välil on sotanuoli. Ja sä tiiät sen. Tuu vaa uudestaan. Lyö, tai mite vaa, et sä ittees satuta teit mitä vaa. Hajoon aina uudestaa samoihin asioihin. Tiiän kyl et sä oot täydelline, ei sitä tarvi joka päivä hokee! Pidä vaa se tieto itelläs nii oon happyhappyjoyjoy..
En vaa pysy pinnalla ilman pelastusrengasta. Elämän pyörteet vetää mua kohti pohjaa. Ja mä en enää jaksa pistää vastaan.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti