Eihän hän voinut tietää, että se laiturilla istuva tyttö on huora. Tai että sen pää on enemmän sekasin kun

sen sukkalaatikko. Oisko hän voinut arvata rakastuvansa? Tuskin. Mutta niin ilmeisesti kävi..

Eikä se edellinenkään osannut mitenkään aavistaa, että sen sydän murskataan miljooniin palasiin. 

Nyt kaikki on pilalla. Ja se on sulkenut itsensä maailmalta.

Olihan niitä muutama oikeasti tärkeä. Eikä se asia ole mihinkään muuttunut. 

Tässä vain kävi näin. Turhan monesti sössin kaiken. Olisi pitänyt juosta pakoon, monta kertaa.

Mutta oon riippuvainen. Siitäkin voisi alkaa puhua, silloin kun istutaan haaleassa huoneessa, kiusaantuneina.
On niin paljon muutakin. Vaikka tää addiktio hallitsee mun elämää liikaa. Ja nyt kaikki on mennyt rikki. 

Tuijottelen töissä kattoon ja mietin kestäisikö sen rautapalkit mun painon. 

Mietin mitä ihmiset ajattelisi, jos ne vaan tietäis. Oisko vielä toivoa? Voiko vielä paeta?

Tää kesä pilas mun elämän. Tai ehkä se on tää paikka.
Ei, ketä mä huijaan. Tää kaikki on täysin mun syytä!

julia.