Maailman ihanin tunne on se ku saat jotai aikaseks, teet jotai josta on hyötyä muille. Ku näät hymyn toisen ihmisen kasvoilla ja tiiät et oot tehny jotai sen hyväks. Se on täydellisyyttä ku huomaat et onnistut. Pääset eteenpäi etkä kaatunukkaa jo lähtöviivalle. On vaikeeta unohtaa menneet, kaikki se pelko ja ahdistus. Vaikka sul ei oo mitää syytä pelätä, sydän vaa hakkaa tuhatta ja miljoonaa. Lopulta alat tulla immuuniks pelolle. Sanot "Joo siitä vaan lyö lyötyä! E mä välitä!" Toi on paskapuhetta! Miks mä valehtelen itelleni? Sanon vaa et "Hei se on okei, usko nyt!" Itteeni en osaa kuunnella, mut ku sä oot surullinen mä lohdutan, ku sä oot onnellinen oon ku hangon keksi sun kans. Mitä vaan sun vuokses koska tekisit sen kaiken mulle.
Ehkä mun pään sisällä kummittelee (:
Sulla olis ollu muitaki paikkoja minne mennä, muitaki ihmisii joille puhua.
Mut sä tulit mun luo ja oon siitä kiitollinen!<3
Koneellani on ongelma kameran kanssa, joten ei edelleenkään kuvia!
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti