Huomaamme valon vasta kun se sammuu. On vaikeaa olla aina ajan hermolla. Itse ainakin putoan useita kertoja matkan aikana ja kyyti pitää juosta kiinni niin ettei maisemia paljon katsella. Viime päivät olen ollut välinpitämätön. Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja keskittyä kuoluun. Ainakin seuraavan viikon ajaksi. Tosin tulevat viikot houkuttavat. Mua yritetään kahlita aloilleen. Luultavasti turhaan. Ei mulla oo aikaa pysähtyä.
julia.
joo maisemat tosiaan jääny vähä vähäisille.. ainoot mitkä näkyy siitäki huurusesta ikkunasta on vaasan lyseon lukion ja kuula-opiston ovet jotka avautuu ja sulkeutuu vuorotellen. but one day we'll have a picknic on the golden field with ukuleles and strawberries..one day <3
VastaaPoista