Miten hassusti se poika tapittikaan mua suoraan silmiin. En mä sitä tuntenu. Enkä kyllä haluaiskaan. Se kääntyi vielä ohi käveltyään ja mä taisin tehdä samoin. Muutama ohi kiitävä sekunti sai mut heti skarpimmaks. Heräsin taas koeviikon aiheuttamasta horroksesta. Olen siis olemassa. Jos mut voi vielä nähdä. Yleensähän olen näkymätön. Mietin vaan miksei se kääntänyt katsetta pois kuten useimmat? Miksi se katsoi vaikka näki, että mäkin katson?

julia.