Nukkuvia auringonkukkapeltoja ja kaipaus kaukaisuuteen. Ravintolassa menin täysi-ikäisestä eikä kukaan pannut pahakseen mistään. Ukkosta kerrakseen ja unohdetut muistotkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sateen ropina sai mut ajattelemaan kaikkea muuta kuin edessä aukeavaa tyhjää moottoritietä. Niin paljon ja samalla säälittävän vähän. Ei aikaa oo kai koskaan tarpeeksi. Sulle ja mulle. Meille kaikille jää loppujen lopuksi ihan liian vähän. Nyt eksyin taas. Taisin jollekin sanoa ettei mulla ole haaveita, enkä osaa unelmoida. No, valehteliko pikkuisen jos unelmoin unelmista? Nyt kuitenkin kaikki on lopuillaan. Ette arvaakaan miten nopeasti aika kiitää! Tänään kylpylä reissu ja hieronta. Sateenkaari ja pieniä paloja sieltä täältä milloin mistäkin. On jo kauhea ikävä kaikkia, vaikka naapurissa onkin Ikea ja "ruotsalaisia" lihapullia ja tänään pääsi suomalaiseen saunaan. Ei mitään voi verrata mihinkään kun kaikki on samaa eli ihan erilaista. Ja unohdus tarkoittaa muistamista jälleen. Siinä se. Käykää kattomassa kuvia mun in/web -stagramista !

julia.