Täydellistä mielenrauhaa. Hetken lepoa ja liikaa väsymystä. Paljon kävelyä. Hetken huimausta. Ja muisto. Sitä mitä tarvitaan ja siksi että halutaan. En välittänyt sateesta, koska paidassani oli kahvi tahra. Lähtö ja paluu. Ikäväkin. En silti kaatunut, nukuin vain sen yli. Muistan kyllä ja tiedän, että tekin muistatte vaikka vanhoja oottekin. Parin viikon takaa nää nyt tulee, mutta mitä siitä. Viime viikkoon taas mahtui paljon enemmän. Sadetta ja hiljaisia toiveita. Vein asian päätökseen ja tein pisteen, mutten silti koskaan unohda. Vaikkei laituri enää siitä mulle laulakaan. Tulevat päivät tulee kulumaan hengittäen, niinku aina. Ehkä muutama ystävä ja kahvittelu tuokioita.

Lauantaina byebye Suomi!

julia.