Miten kaikki onkin menny näin hyvin? Mulla on niin paljon tekemistä, ettei aikaa paljoa jääkään. Itkin öitä nukuin päiviä. Kotona en ehtiny käymäänkää. Nyt pahin on vasta edes. Silti mulla on ihmeen hyvä fiilis! Ei mulla vieläkään oo kaikki selvil. Vähän hukassa, mutta kuitenki mä pärjään. Päässä on sekalaista ja ikävää. Uskallasta vaan tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Pelko ja ahdistus on hieman kaempana. Jotenki nyt on rauhallista ja tyyntä. Se ykskin vaa juo kukkamaljakosta ja tuijottaa seinään. On meitä moneksi joo. Sitä oonki miettiny viime päivinä. Miks sitte näin on? Toiset on ja toiset ei oo. Musikaali prokkis takana. Oon ilonen, että tein sen, vaikka olinki vaan huono hätävara. Monta muutakin kiertää mun päässä ympyrää. Mä teen ja toimin ja juoksen sinne ja poispäin. Viimeksi olin koulussa torstaina. Huomenna sitten koeviikko. Mitäköhän tästäkin tulee? Mietin sitä. Mietin sua. Ei. Ei tää voi onnistua.

julia.