Heräsin eilen tyhjässä talossa. Surullisena. Jostain syystä. Tuntui hirveälle. Menin takapihalle. Ja olin vain. Jokunen tovi siinä kului aikaa. Sitten kyllästyin naapurustoon hiljaisuuteen. Leivoin persikkapiirakkaa. Ja söin siitä puolet. Haaveilin iltaan asti ja suuntasin lopulta louhokselle. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Rauha hiipi taas mun sisälle. Aamun ahdistus oli poissa. Se katosin grillattujen suklaabanaanien myötä. Vastarannankiiskenä istuin siinä monta tuntia. Kumpa vain saisin viettää kesää jossain muualla. Vaikka kyllä nämä päivät alkavat jo hipoa täydellisyyttä. Riippukeinussa oli jo hieman liian rentouttavaa. Olisin nukahtanut ilman viilenevää iltaa ja hyttysiä.

tänään ihanainen kesämekkoni oli ensimmäistä kertaa käytössä! tuntui maagiselta. se sai osakseen ihailua vaatekaupan myyjältäkin. mutta, nyt aion syödä jäätelöä. loppuillan suunnitelmat on vielä hieman auki. luultavasti tiedossa on sushia ja muutama rakas ystävä.

julia.