Mitä tehdä kun tulee aika sanoa hyvästi ? Mun 12 vuoden musiikkiopisto "ura" tuli keväällä päätökseensä. Mutta jotenkin tajusin sen vasta nyt.. Kun harhailin opiston käytävillä päämäärättömänä, muiden sopiessa kiireesti soittotuntejaan. Nostalgiaa. Sitä se on, vaikkei aikaa olekaan kulunut juuri lainkaan. Se paikka on ajanu mut hermoromahduksen partaalle liian usein, mutta silti, jotenkin kai viihdyin siellä. Onhan mulla edessä uusi koulu ja musiikkia on tiedossa vaikka muille jakaa. Mutta Kuula-opistolta mun tarina on saanut alkunsa. Siellä on mun juuret.. Äh tunteellista lätinää. Anteeksi. Lopetan ajoissa. Kiitos ja näkemiin.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti