Illat pimenee. Tulee aina vaan kylmempi. Koulut avaa taas ovensa, viattomille, aavistamattomille lapsille. Kumpa vain tietäisivät mitä edessä häämöttää. Onneksi se vaihe elämääni on takanapäin.. Vielä hetken ainakin voin tehdä mitä huvittaa. Pitää hiljaisen yksinäiset bileet Iiro Rantalan tahtiin pimeässä. Vilttiin kietoutuneena, kuulokkeet korvilla. Mikäs siinä. Hyviä hetkiä. Oon pyrkiny luomaan itelleni niitä, pieniä mukavia nautintoja elämään. Muutenhan arki on ihan puuduttavaa. Vaikka mä oonkin ollu puol vuotta vailla suuntaa ja tarkoitusta, täysin arjetta. Pääasiassa oon keittäny teetä ja valittanu. Sitä mun arki on pelkästään. Tosin niillä pienillä iloilla maustettuna.. Parhaita asioita on ne joita ei lausuta ääneen, ne tunnetaan ja eletään uudelleen, yksin, tai kaksin. Niiden voimalla pärjää. Kohta saattaa nimittäin olla edessä yksinäisyys ja ankeat syysillat. Mutta vielä on kessä jäljellä, hetken ainakin !(: Kohta pitää jo kaivaa villasukat esille..

julia.