Ehkä halusin vihdoin kuvailla realistisesti uutta kotikaupunkiani. En osannut, epäonnistuin joka kerta. Kunnes jostain soittolistojen kätköistä alkoi soitda eräs vanha kappale. Täydellinen sanoitus, täydellinen kuvaus. Ei mitään lisättävää. Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun SMG kuvaa täydellisesti mun elämää.. "Rakas ystävä, täällä ei ole vihreää.
Rakas ystävä, täällä on haalistunutta.
Mutta missään ei soiteta hautajaismarsseja niin kuin täällä soitetaan.
Ja ystäväni, täällä tajutaan vailinnaisia lauseitani. Täällä eksytään vääriin baareihin ja suruun täällä juodaan surutta.
Täällä uuvutaan aamuihin.
Paetaan ikkunoista vailla vaatteita.
Ajetaan rajakaupunkeihin taksilla. Vannotaan helposti, unohdetaan helpommin.
Sillä rakkaus on mitä on.. Rakas ystävä, voisin jäädä tänne.
Rakas ystävä, olen nähnyt hiekkamyrskyn. Mutta missään ei neuvota kaupunkiin eksyneitä niin kuin täällä neuvotaan. Ja kun iltapäivä on jo pitkällä, alhaalla soi epävireinen viulu. Täällä luetaan eilisen lehtiä ja iloon juodaan kuten suruunkin. Täällä pilkataan suuria. Täällä lyödään pöytään nyrkkiä. Paetaan ikkunoista hetken rikkaina. Hengähdetään yössä. Ei keräillä mitään. Sillä keräily on mitä on.
Ja rakkaus on mitä on, rakkaus on mitä on" Uskokaa tai älkää, mutta tätä on Kokkola. Minulle ainakin. Huomenna voisi köyhtyä ja matkustaa 100 kilometriä etelään..
ps. kai tiedätte että vaihdoin sanon Maria sanaan ystävä, koska, noh, en tunne ketää Mariaa ja siksi olisi ollut hassua omistaa kirjoitus hänelle.. Ymmärrättehän ?
ps. kai tiedätte että vaihdoin sanon Maria sanaan ystävä, koska, noh, en tunne ketää Mariaa ja siksi olisi ollut hassua omistaa kirjoitus hänelle.. Ymmärrättehän ?
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti