Toi otsikko ny o jotai nii turhaa, ai en muka pelkää, jebou. Täs se taas nähää, saan itteni yhä useemmin kiinni valehtelusta, itelleni tosin.. Miks totuuden myöntäminen o helpompaa muille, ku itelle? Tai no jaa, ei se kaikille oo helpompaa niinpäin. Mut mä en vaa osaa olla rehelline itelleni. Voin hyvil mielin tehä jotai/jättää jotai tekemät jos siit tulee seurauksii vaan mulle. Mut jos muut kärsii siit kans, ni ei ikinä!
Se on kans jännä et ihmiset o tosi tosi tosi erilaisii. Ja mist seki johtuu hei ? Samallail me ollaa alkumme saatu jokane. Rupesin vaa tänää bilsan tunnil kelaan kaikkee kummaa, ku katottii jotai videota lapsen kehittymisestä/syntymisestä, mite vaa.
Jos tälle päivälle ny pitäs valita väri se olis ehottomasti punanen. Muuten sininen, mut no jaa, puhukoon seuraavat rivit ton väitteen puolest:
Mun sydän itkee
Mut sä et sitä huomaa,
koska se on niin helppo kätkee
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti