Mietin täs vaa et oikeesti harvoin tulee kiitetty ihmisii. Mä en ainakaa ees odota sitä kavereilta, jote en sit muista sanoo sitä itekkään. Vaik itestä tuntuu et ei oo tehny mitää toisen hyväks, se voi olla silti toiselle tosi iso asia. Mulle ainaki. Jos joku vaa jaksaa joskus kuunnella, olla vaa hiljaa siin nii se riittää. Ite en avaudu todellakaa kelle tahansa, vaa harvoille, ja niille ketä oon tuntenu kauan. Ihmisiin oppii luottaa vaa ajan kans. Ja se onki vaikeet joskus jos haluis puhuu jollekki, mut ei todellakaa tiiä voiks siihe luottaa. Ja ain o mieles kans sellane juttu ku jokku o nii ihaanan kaksnaamasii, että huhhuh! Teet yhenki virheen ni kaikki tietää. Onneks nii ei käyny pitkää aikaa. (:
Mut ny mä sen sanon:
kiitos kaikille jokka ootte mua kestäny! tai mitä ikinä tahansa ootte mulle opettanu, elämäst ja kaikest, I appreciate it, I really do! <3
you'll always have
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti