Mut en jaksa enää odottaa! Tahon kesän ja et koulu hyppää jyrkänteeltä, ku sais vaa elää ilma pelkoja ja ahistusta. En tykkää täst ny yhtää. Mut samal kaikk o iha jees. Ristiriitastako? Sitä voi miettii..
Eilen lähin ulos pihalle kävelee, kesä kengis, ilman hanskoja, huivii tai mitää. Ja kengät oli märät ennen ku pääsin kotipihast poies. Mut olin vaa nii kesä fiiliksel. Oli nii ihanaa vaa kävellä yksin (vaik ois seura kyll kelvannu) ja miettii taas tätä kaikkee. Uusii tuttavuuksii ja vanhojaki. Et mitä tapahtuu vuoden pääst ? Tai parin ? Mis mä oon ? Ja kenen kaa ? Tahon tietää. En jaksa pelätä ja venata mit tapahtuu.
kärsimätön
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti