Tällasta siis Raudaskylän soivassa kesässä. Ankeeta, yksinäistä ja ikkunasta näky kaikenlisäks hautausmaalle. Nukuin aina aamupalan ohi ja pari kertaa luonaski meni sivusuun.. Mut soitettuu tuli aivan valtavasti ja se oli oikeesti aika jännä juttu kuin paljo voi oppii niinki lyhyes ajas!
Ja kotiintulomatkal aurinko paisto sillee ihanasti pilvien välist, en ny tiä näkyykö noista kuvista, mut se oli jotai tosi kaunista kyll.
Tää ei ny ollu mikää kaiken kattava postaus, anteeksi siitä, mutta kaikkia ihmisiä on kamala ikävä! Joka vaan kasvaa tulevaisuudes ku pitää huomenna mennä isostelemaan viikoks, mistä tuliki mieleen että pitäs jo kohta alkaa pakkaamaan..
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti