Vaikkei tänään oikeestaan tapahtunu mitää erikoista, mä oon silti ilonen jokasesta pienestä asiasta. Vitsit mite hianoo on oikeesti vaan istuu puun alla, eikä tarvi kelaa mitää ylimääräst.. Ekaa kertaa mä pystyin sietää muiden ihmisten hymyt tuntematta kateutta tai tuskaa. Rentoutumaan ja olemaa välittämättä muista. Mä sain olla ihmisten kaa jotka hyväksyy mut (tai no ekaa kertaa mä hyväksyin sen et joku hyväksyy mut sellasenaan). Mä en pelänny muiden katseita ja pysyin kasas vaik ois todellaki tehny mieli hajota välil.
Eli lyhyesti: antoisa ja lungi päivä.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti