No nyt oon vihdoin kotona pysyvästi, toistaseks ainaki. Viikko tuli vietettyy Lepikossa. Vähä surettaa, mut kyll me nähään porukal viel. Siel oli niin mahtava fiilis jokasella, aij että. Ja mä sain kokee jotai mitä ei voi sanoin kuvailla. Ekaa kertaa elämässäni mä en oo huolissani vaik asiat muuttuu, (sitä en oo tosin vieläkään täysin hyväksyny) mut mä uskon et tuun selviimään mun ystävien avulla!
Kiitos.

Ja tosiaan Juhannus oli ja meni ja se tuli sit vietettyy mökillä. Tosi ihanaa oli hetki viettää ihan vaa perheen ja parin muunki siihen kuulumattoman henkilön kans. Sain koottuu ajatuksia ja nyt kaikki ei enää näytäkkään niin synnkältä ku pari viikkoo sit. Mut sieltä kuvia sit ku ehin ja jaksan.
julia.