Tiedoksi vain; mä en aio olla pahoillani yhtään enempää ku on tarpeen. Mä suren just sen verran kun koen et mun pitää. Nauran niin kauan kun siinä vielä on järkeä, en yhtään enempää. Mä opettelen hymyilemään koska mä ite tahon, en siks että niin unohtaa nopeemmin. Tästä lähtien mä aion seistä omilla jaloillani.
julia.
en tiedä sotiiko nää meidän blogien kommentit taas mutta jokatapauksessa täytyy sanoa että you're a true friend ! :) <3
VastaaPoistano mutta.. kiitos! men vet du va? du e min älskling, en riktig engel<3
VastaaPoista