Sun päässä oli se mun tekemä pipo. Mä sanoin, että aurinko laskee länteen ja sä asut idässä. Viime yönä se ihmetytti sua. Et halunnu kääntyy sille pimeelle tielle. Mut kun sua muistutti et aurinko nousee sulle ekana jos mennään sinne, se muutti kaiken. Olit tyytyväinen. Mä luin sulle iltasadun, mut sä et halunnu mennä nukkumaan. Tarjosit mulle teetä leikki astiastosta, toivotit hyvää yötä kahdella kielellä ja nukahdit vihdoin.

Se on hassua miten kaikki syksyn värit muistuttaa mua susta. Auringon laskut, kanit ja teekupit. Me nähään aivan liian harvoin. Sä kasvat ja viisastut. Mut kohta mä oon taas sun ovella. Ja kaikki on niinku pitääkin.

julia.