Taas on ollu niitä päiviä ku kaikki on laukannu mun ohi limenvihreillä siivekkäillä poneilla ja mulla on vaan se sama vanha ykskorvanen aasi jolta on jalka poikki. Mietin siinä sitte, että pitäskö jatkaa kävellen ja kuolla siihen ku muut jyrää mun yli. Siinä paikallaan seistessä tulee mieleen, että sataakohan huomenna taas? Ja sitä mä mietin aika pitkään. Vaikka mulla oliki synttärit mä kelasin puol kuuteen asti yöllä onko elefanteeilla ja jäniksillä mitään yhteistä. Ja mä taisin tulla siihen tulokseen, että vaikka niillä oliskin nii ei se silti estä sadetta tulemasta, taivaski on jo harmaa. Haluisin niin kovasti nähdä tähtitaivaan tänä yönä. Ehkä hyvällä säkällä näkisin jopa tähdenlennon. Mut en mä tietäis mitä mä toivoisin. Tai ehkä tiedänkin..
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti