Ihan hiljaa. Selällään. Tähtitaivaan alla. Miten se saikaan mut taas uskomaan parempaan. Vaikka tekemistä oli paljon ja on vieläkin, ei sille mitään voi. Siitä huolimatta esitin tähdenlennolle toiveen, tai pari. Kai sitä saa haaveilla muustakin kun mahdottomasta. Vai mitä ?
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti