tänään olin se tyttö joka ei ehtinyt kirjastoon. ja sitten kirjakaupan hyllyjen välissä yritti tutkia englantilaista kaunokirjallisuutta. tuloksetta. ikävä kalvaa. yksinäisyys ahdistaa. nukuin eilen neljä tuntia. ja yöllä sitten vielä kahdeksan. en usko tuota itsekkään. se ei tule toistumaan. vannon sen. ei musta oo mihinkään. tajusin tänään ettei kukaan oikeastaan välitä. mutta enpä taida välittää minäkään. äskeisestä elokuvasta opin ettei luovuttaa saa ja periksi ei anneta vaikka todennäköisesti pilaat kaiken ja että maailmassa suurin osa on idiootteja. en tiedä kuka oon. missä oon. ja miks. haluan vaan ettet sä luovuta. kiltti. vaikka oonkin sekopää.. oon tosissani. hullu. jos oon joskus jolleki niin sanonu niin joka kerta oon sitä tarkottanu. nyt. hyvää yötä yksinäisyys ja huomisen kauneus.

julia.