Jos mä mietin niitä aikoja. Niitä päiviä ja hetkiä joita ei saa takaisin, en mä rehellisesti sanottuna voi katua mitään. Ei siellä oo mitään mikä olis saanu jäädä tekemättä. Oon niin sujut menneisyyden kanssa etten usko sitä itekkään! En usko, että oon koskaan tuntenu näin. Tää kevät on täynnä mun elämän joka sektorilla. Ja siks kai mä odotan jo kesää. Pidin kuitenkin kovasti eilisestä ja tästä päivästä. Ei mitään ylimääräistä. Ei mitään mikä koskisi mitään ikävää. Vähän kiirettä ja tekemättömiä tehtäviä. Ajattelin paljon, puhuin niistä asioista joista puhutaan vain tietyille korville, niille jotka ymmärtää vaikka niiden suut ei sitä todista. Ja tumblr on tällä hetkellä ainoa syy miksi uskon vielä maailman kauneuteen.

ps. luulenpa, et selkään puukotus ja pelkkä järjetön ilkeily muita kohtaan ei oo sunkaan mielestä sallittuu, mut sitähän sä kuitenkin teet. kaksnaamanen kun oot! ja jos sä väität et tää ei oo oikee foorumi näille sanoille, niin taidat säkin olla pahasti eksyksissä! miettisit vähä, hitto.. niin, voisinpa sanoo olevani tollasen paskan yläpuolella, mut tässä mä oon samalla tasolla sun kans. sano mitä sanot, tee mitä teet! mä ainaki tiedän paikkani.. ja ei, tää ei vaikuta mihinkään. kuten jo sanoin: "ei mitään mikä koskisi mitään ikävää".

julia.