Maanantaina oli, liikennemerkki, aivotärähdys, haava ja 40tunnin pääkipu. Niskaa särkee vieläkin. Tiistaina tavallista. Unohdusta ja ilonaihettakin. Keskiviikkona kaihoa ja katoava päivänvalo. Posti toi vihdoin paketin josta olin iloinen. Ja tänään taas vain tätä. Mahdollisesti saan uuden pianon. Se olisi kolmas tämän katon alla, eli kai olisi jo aika luopua lempi vanhuksestani. Viime vuonna sen tosin on osittain korvannut sähköisen ällöttävä mekaniikka häkkyrä. Ihan sydämeen sattuu myöntää totuus. Mutta totta se on. Vaikka se on mua palvellu niin pitkään ja ilahduttanu sävelillään. Sen paikka on siinä missä se on ja mikään ei sitä sais korvata. Mutta minkäs teet kun käsky käy. Koko viikon oon kuluttanu rahoja turhanpäisyyksiin. Vielä kun maksasivat sen palkan viimevuodelta! Kaikki on siis aika mallikkaasti tällä hetkellä! Ei mitään liian harmillista, satunnaista epätietoisuutta kylläkin. Pysyn paikallani. Ja olen siihen tyytyväinen.

julia.