Sairas olo. En tiedä miksi. Yritän salaa päästä siitä eroon. Älä kerro kellekään! Ihana ystävä. Oikeastaan se on ihan ainoa. Rakastan sitä eniten koko maailmassa. Ihanaa oleskelua. Tunnustuksi. Unelmia. Vanhoja tarinoita. Mustia mieliä. Hyvää ruokaa. Ja lopuksi vain kurkistus keittiön ikkunasta. Reitti selvä. Kävin Tampereella. Turha reissu. Kun Ikeastakaan ei saa enää lihapullia.. Nukuin yhden yön oman huoneen lattialla. En tiedä miksi. Aamulla ei edes ollut selkä kipeä. Otin kuitenkin varmuudeksi särkylääkkeitä. Varmuuden vuoksi. Taidan tehdä niin nykyään aika usein. Koska ei tunnu enää miltään. Mutta kun näin auringon, olin iloinen. Tänään tilanne oli kuitenkin toinen. Takatalvi ja Siperia yllätti. Nousin sängystä hävettävän myöhään ja sain siitä haukut. Kuten aika monesta asiasta tänään. Lamaannuin. Toivon nyt etten tuottanut liian suurta pettymystä sille yhdelle. Se asia pitää korjata. Mutta sen ehtii myöhemminkin. Kaksi puuttuvaa palaavat huomenna. En tiedä mitä odottaa. Tuntuu kuin ne eivät olisi olleet poissa päivääkään. Ei ole varsinaisesti ollut ikävä. En ole kaivannut ketää. Hetkeäkään. Paitsi yöunia.
Ps. Miksi tajusin vasta nyt, että mummolaan mennessä on laitettava poskipunaa? Se pelasti mut nimittäin tällä kertaa. Aikasempi ymmärrys olis säästäny mut monelta voivoiJuliaoottaasniinkauhiankalapeaetkössäsyöetkänukumitähäh-päivittelyltä. No, jatkossa muistan.

julia.