Niin. Otsikko kertoo kaiken. En ole taikauskoinen, mutta tässä päivässä on aina jotain järjenvastaista. Mulle käy aina jotain outoa. Tänään nukuin pommiin. Myöhästyin bussista. (ei mitään uusia asioita kylläkään) Jätin lompakon ja bussikortin kotiin. Eli ei ruokaa eikä kyytiä kotiin. Ei rahaa kahviin. Joten päätin ottaa päikkärit. No eiköhän siihen ilmaannu kourallinen tuntemattomia saksalaisia vaihto-oppilaita ja ihan vain huovinvuoksi ne alkoi herättämään mua, mm tökkimällä. !? Joo. Ja kun olin jo valmiina kävelemään 8km kotiin. Täysin varmana siitä, että puoli välissä alkaisi armoton rankkasade tai muuta vastaavaa, ihana ystäväni tarjoutui maksamaan bussimatkani! Pääsin siis kotimatkalle. Pelon sekaisin tuntein. Ajaako bussi ojaan vai sattuuko kolari? Ei. Mitään ei tapahtunut. Ja nyt olen turvallisesti kotona. Neljän seinän sisällä. Kohta pitäisi kuitenkin lähteä Kuula-opistolle. Pyörällä. Odottaako rengasrikko vai jäänkö auton alle? Se jää nähtäväksi. Nyt mua odottaa sushi, ehkä sadannen kerran. Ihan sama. Perjantai 13. kaipaa luksusta! Eikös?
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti