Ihan aidosti ja rehellisesti sanoen. Maailma on ihan hirvee paikka. Täynnä pahaa. Mutta silti, maanantaina kaikki vaan kääntyi aurinkoisemmaksi. Oikeudenmukaisuutta on vielä jäljellä. Ja se valoi toivoa mun pieneen kituvaan sydämeen. Kaikkea ei oo vielä menetetty. Vaikka suurinosa ihmisistä onki tyhjäpäitä. Oon niin helpottunu! Kuinka voikaan olla näin huojentunu fiilis. Kaikkiin mun rukouksiin vastattiin ja mä voin elää taas hetken iloiten. Anteeks.. Oon yli innokas. Mutta oon odottanu tätä hetkee nyt puoltoista vuotta. Kaikki ne unettomat yöt. Vuodatetut kyyneleet. Vihan tunteet. Suru. Sympatia. Kirjeet hallinto-oikeuteen. Ja kärsimätön odotus johti lopulta tähän. Niinku oon jo monesti sanonu; yks mätä omena ei tarkota, että koko puu olis paha. Tiistaina olin surkea, muttei se haitannut. Päinvastoin, olin hyvin helpottunut. Ja kaiken lisäksi yo kuuntelut on nyt ohi! JEI! Muutamalla tyhmällä virheelllä selvisin..
En voi lopettaa hymyilemistä! Olen harhaillut kaupungin puistikoilla. Yksin. Hyräillen.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti