Harmaata arkea. Sitä samaa. Edelleen. Jos jotain terävää sattuu käden ulottuville, se taitaa sitten olla siinä. Utopian rajamailla. Pilvillä olis taas kiva seilata pois, taivaanrantaan, kuin muumit ikään. Ja käpertyä joskun toisen sohvan nurkkaan. Ja olla vastuussa vain itsestään, eikä joutua syntipukiksi muiden teoista. Kumpa voisin vain antautua unelmien vietäväksi. Kirjoittaa pari biisiä ja unohtaa, että maailma on tulessa.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti