Olisi niin paljon kerrottavaa. Kaikenlaista on tapahtunut. Mutten tiedä mistä aloittaa. Talvi saa aikaan dementian oireita. Olen unohtanut käydä koulussa. Se tuntuu vain kaukaiselta, haalealta muistolta menneisyydestä. Mun päivät koostuu vuorotellen hyvistä ja huonoista tapahtumista. Se on kai aika normaalia. En vain ymmärrä miksi kaikki muuttuu juuri kun elämään alkaa tottua. Miten inhottavaa onkaan liukastella aamulla pimessä kouluun ja huomata miten kuu seuraa sua kellonajasta riippumatta. Jostain syystä arki kyllä maistuu vähemmän puulta kuin aikaisemmin. Ehkä tässä ollaan menossa kohti parempaa. Kun vain saisin taas otteen jostain ja innostukseni takaisin.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti