Pyykkikone laulaa ja huoneissa kaikuu SMG, keittiössä odottaa tiskivuori. Olen siis kotona taas. Ihanaa, vaikka mieltä painaa vähän raskaammat tekijät. Miettikääs lankeemusta. Kirous, johon en koskaan uskonut onkin totta. Vaikka vannoisin viimeiseen asti, joskus kohdalle sattuu heikko hetki, onhan se ymmärrettävää. Mut hei siitä on päästävä nyt irti. Mun pitää oppia vastustamaan kiusauksia ja alkaa nauttimaan elämästä. Jostain syystä käyn tän saman taistelun läpi joku talvi. Inhoan pimeyttä. Ei vaan pelkään! Romahdan aina vuoden pimeimpään aikaan. Siispä, toivon syvästi kevään saapuvan mahdollisimman pian! Olen ollu kotona vuorokauden ja toistaiseksi tuntuu oikein hyvältä ja kotoisalta olla vaihteeksi ihan yksikseen. Helsinki ja Vaasa tekivät loman aikana totisesti tehtävänsä. Nyt tiedän, että koti on toistaiseksi paras paikka. Vaikka olenkin tyhjätasku ja ihan pihalla kaikesta, yritän ajatella positiivisesti. Ulkona on lähen -20
astetta pakkasta ja se kyllä vähän hirvittää.. Onneksi kattolampusta roikkuu kesäisiä lintuja ja aina voi keittää teetä lämmikkeeksi!
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti