En tiedä olisiko nyt aika pistää pillit pussiin ja ihan vain hengittää hetkisen. Neljä vuotta olen nyt vuodattanut elämästäni tänne tyhjyyteen.. Olen kirjoittanut kaikesta mitä vain kuvitella saattaa, suoraan ja hyvin usein rivien välistä. Väsyttänyt itseni uuvuksiin vatvomalla menneisyyttä. Olenko edes hyötynyt mitenkään? No se ei alunperinkään ollut tarkoitukseni. Mutta joka tapauksessa, olen muuttunut. Joidenkin mielestä en ehkä ollenkaan, mutta tarkkaan katsottunu sen voi kyllä havaita. Yritän ymmärtää elämää paremmin nyt. Tällä hetkellä olen oikeasti pohjalla. Muutaman vuoden takaiset ongelmani tuntuvat lastenleikiltä. Valitettavasti en voi palata ajassa taaksepäin. Enkä kyllä haluaisikaan.. Kaikki se on tuonut minut tähän pisteeseen. Nyt on aika nousta! Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, uuden vuoden myötä aion uudistua itsekin. Täytyy ryhdistäytyä. Olen menettänyt viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. Olen tyhjiö. Kasaan kuihtunut. Mutta jossain sisällä on syttymäisillään toivon kipinä. Kunpa joku puhaltaisi eloa tähän sammuvaan hiillokseen.. Olen selvinnyt juuri ja juuri itsenäisen elämäni ensimmäisestä syksystä. Tuntuu uskomattomalta. Varsinkin kun miettii mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua. En kaipaa menneeseen ja pelkään tulevaa.. Täytyy vain yrittää tehdä tästä hetkestää siedettävä. Toiveikasta uutta vuotta 2015 !
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti