I hear babies cry, I watch them grow.

Koeviikko, en jaksa edes välittää. Mut oli mukavaa saada tekstari josta käy ilmi, että sullakin menee hyvin!

Viime perjantaina oli vaan sellanen pikku kestävyystesti liikunnasta, eli pääsin jo ennen kymmentä koulusta. Noh, äiti on jo pitkään sanonu, että voisin joku päivä tulla sen töihin käymään. Ja kun se siinä koulun läheisyydessä sijatsee, niin suuntasinpä sinä sumuisena perjantai aamupäivänä kohti päiväkodin idyllistä tunnelmaa. Voi että ne lapset sotki ja riehui ja huusi. Mut sit ku sain ne istumaan alas ja kuuntelemaan satua, se oli taivaallista. Pieni ujo poika joka ei aluks uskaltanu tulla lähellekkää, kiipes lopulta syliin ja halus kuulla aina vaan uuden kirjan. Mulla oli rauhallinen olo. Ihan sama vaikka ne hetkenpäästä kitisi ja tappeli. Teki vaan hyvää nähdä että jotku ei turhia stressaa, ja muistella vaan sitä aikaa ku oli itte samanlaine. Ikävä hiekkalaatikko aikoja! Vaikka nyt onkin ollu yhtä harmaata ku senegalilaisen hiiren turkki, mut mitä siitä! Mä sanon vaan "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!!

ps. kuvat on viime syksyltä, mutta ne nyt kuvastaa hyvin tämän hetkistä maisemaa.. ja syksy ku syksy, samalta se aina näyttää (:

julia.