Mä matkustin ajassa, kuin meinneiden aikojen museossa. Viihdyin siellä missä mua ei kaivattu ja pakenin aina kun löysin ystävän. Katosin kiven alle ja juoksin kuin gaselli. Siellä olin ihan joku muu. Niin. Joskus sitä vaan toivoo, että unet toteutuu. Nyt mä odotan yhtä ystävää. Ja en aio juosta pakoon. Enkä haluiskaan. Sulle oon se tyttö joka ostaa vanhoja VHS-kasetteja kirpparilta, on vähän outo ja kaipaa vieläkin sitä mitä ei voi enää saada takaisin. Mutta nyt pitää mennnä, joku toinen koputtaa mun ikkkunaan jo.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti