Kun alennusmyynnitkään ei saa mua nauramaan en tiedä johtuuko se jatkuvasta sateesta, sähkökatkoksista vai vaan musta itsestäni. Ajatuskatkoksetkin yllättää myös yhä useemmin, mut en mä niistä välitä. Olkoot. Ihan sama se on. Tiedäks mun mielestä vesi on kiehtova elementti. Mutta silti, lakkaispa tää sade nyt vihdoin! Vaikka en mä koskaan saa Aleksanterinkadusta yhtään enempää irti. Edes aurinkoisenakaan päivänä. Pieni auringon pilkahdus kuitenkin purjehti puhelimeeni vuodenvaihteen aattoa edeltävänä iltana. En tiedä halusitko vaan asian pois omaltatunnoltas.  Mut ihanaa et säki ajattelet niin. Mummin vanhat kaitafilmikameralla kuvatut videot sai mut lopullisesti ilosemmaks. Kaikki oli niin  kaunista. Onnelisia ihmisiä. Mutta tää kaikki on menneen talven lumia. Tai no ekat lumet satoi hetki sitten joten toi sanonta ei kirjaimellisesti päde nyt. Mut oon valvonu neljä päivää putkeen, eli minkäs teet.

Tyhjä leffateatteri, pieni oivallus ja konjakkisinappia, kaikki samana päivänä. Kokemuksia nekin..

julia.