Hilpeyttä päivän täydeltä. Vailla syytä, vailla suuntaa. Kaikki oli taas tasapainossa, muutaman välitunnin ajan vain. Kaupan hyllyllä odottaa se mitä olen etsinyt, kunhan saan rahat kokoon ostan sen vielä. Mutta eihän mulla oo kiirettä. Tykkään unelmoida. Varjoista voi astua valoon, eksyneenä kokee parhaat seikkailut ja linnunlaulusta voi saada päänsäryn. Kuitenkin, kesä tulee kohisten, ei kai siihen ole mitään lisättävää!
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti