Toistuvia bassokulkuja, sumua silmissä ja ylipirteä punainen. Kieltäydyin vasta kun oli jo liian myöhäistä. Ei olisi pitänyt. Vaikka öisin onkin yksinäistä en silti ole koskaan yksin. Pimeys pitää siitä kyllä huolen. Vähän niinkuin alone in a crowded room. Sitten yhtäkkiä se vaalea verkosto peittää jokaisen alleen ja jään ihan yksin. Muut vain katoavat näkyvistä. Läpinäkyvää harsokangasta mielikuvituksen syövereistä. Omat ja muiden murheet ovat taas sekasin kuin kukat kedolla, kauniissa epäjärjetyksessä. Kukin väärällä omalla paikallaan Putoan.

julia.