Hullunkiilto silmissä. Paremmassa paikassa. Olispa jo toukokuu. Tuntuu, että kesäisin kaikki sujuu helpommin. Jos nyt miettii miten vaikeaa sekin oli ja vertaa tähän. Tuntuu ylitsepääsemättömältä. Osaksi vain sen vuoksi, että maassa on vielä lunta. Puoli kuntoisena katsoin yksin Oscar gaalaa. Ainoana ystävänäni teekuppi. Tai no kai pikkuveljenkin voi jo laskea mukaan, kun se uskalsi vihdoin poistua huoneestaan pelien keskeltä ihmisten ilmoille. Hereillä olosta on tullut jokseenkin vaivatonta. Vaikka en ole edes tehnyt mitään. Miten olemisesta onkin yhtäkkiä tullut näin merkityksellistä? Mikään ei tällä hetkellä vie liikaa tilaa ajatuksissa. Tänään se kaikki oli tasapainossa. En siis tarkoita, että päässä olisi vallinnut hiljaisuus. Päinvastoin. Ne kaikki huusivat yhtä kovaa. Mikään ei kuulunut yli eikä vaatinut liikaa huomiota. Jos tämän päiväistä onnellista olotilaa ei oteta huomioon olen yleisesti ottaen eksyksissä. Kaipaan kesää. Sitä kun voi vain mennä. Eikä kenenkään tarvitse tietää minne. Ei edes minun. Ei kenenkään. Miten helppoa elämä silloin onkaan! Miten ihanan päämäärätöntä! Silloin löytyy aina oikeat sanat joka tilanteeseen. Kaikki tapahtuu spontaanisti. Ja silti juuri oikeaan aikaan.
24.2.2013

julia.