Mikä järki siinä on, että makaa sängyssä täysin hereillä kolmeen asti ja kuuntelee Titaniumia uudelleen ja uudelleen? Kirottu flunssa! No ei kai tähän muu auta. Teetä ja lepoa vaan. Finrexin kun on todettu hyödyttömäksi. Nyt ainakin saan aikaa miettiä. Keittiön sälekaihtimet pysyvät edelleen kiinni. Istun siis pimeässä. Yksin. Ja katson täysikuuta. Päivä on ollut kuolettavan pitkä. Sekuntiakaan en ole nukkunut. Olo on juuri niin kuin sillä yhdellä otrivin-mainoksen miehellä, nenäliinoja joka paikassa. Soitin pianoa. Ja taidan todellakin olla sairas, koska normaali olosuhteissa en sortuisi vapaaehtoisesti soittamaan Mozartia. Niin siinä kuitenki tällä kertaa kävi.

Ps. Mun sisällä on edelleen tyhjä kohta. Tiedän, että sä voisit täyttää sen. En vaan oo sellanen ihminen joka ottaa jos ei itellä oo mitään annettavaa. Ja niin. Ei mulla oo mitään sulle antaa. Edelleenkään. Yritän miettiä pääni puhki. Mitä musta ikinä haluatki. Ei musta taida olla siihen. Oon hyödytön..

julia.