Jos nyt ottaa huomioon kaiken sen. Nämä viimeiset neljä kuukautta. Siihen nähden olen liian selvässä mielentilassa. Olen seonnut vähemmästäkin. En ymmärrä mitä tapahtuu. En ole edes ajatellut asiaa. Yhtäkään yötä en ole valvonut. Tai no yhden kyllä. Mutta jätettäköön se omaan arvoonsa. Voin liian hyvin. Ja se alkaa jo pelottaa. Tosin ruoka ei maistu miltään. Mutta se on normaalia. En käsitä kuinka voin seistä omilla jaloillani. Miten pystyn tähän? Milloin asiat ovat alkaneet mennä näin hyvin? Mitä tapahtuu? Tuntuu niin hyvältä, että alan voida pahoin. Ja sulla ei oo mitään tekemistä tän tunteen kanssa. Ei mitään. Se johtuu ihan jostain muusta. Voiko olla, että se vuosien hyvä olo jonka siirsin aina syrjään on päässyt valloilleen? Ei. Mitä mä selitän. Ei niin voi käydä. Tai toisaalta, jos vihan tunnekin voi patoutua ja purkautua aikojen päästä niin miksei sama voi käydä myös onnellisuuden kanssa? En tiedä. On vaan niin outo olo.

25.2.2013

julia.