Se alkaa taas. Se tunne on täällä. Haluan siitä eroon. Nyt. Ennenkuin on liian myöhästä. Aina ja joka kerta. Kun vähiten sitä kaipaan. Se tulee. Haluan itkeä sen vuoksi mitä tapahtui. Ja niiden asioiden vuoksi joita ei tapahtunut. Haluan juosta pois ja sanoa näkemiin. Mutten kuitenkaan halua tulla unohdetuksi. En muista omia tekojani. Mutta muistan silti täsmälleen kaiken mitä sä teit. Surullista eikö? Paineita kohdistetaan muhun joka suunnasta. Tekee pahaa. Puhumattomuus. Ja suunnaton väsymys. Olen vain tyhjiö. Ei mulla oo sulle mitään antaa.

julia.