Eilinen oli ja meni. Äiti oli kai onnellinen. Kiitosta se ainakin sai. Kerrankin. Joudun myöntämään, että pidän joitain asioita itsestään selvyytenä. Mutta ei puhuta siitä nyt. Ulkona on kaunista. Ja lämpö valtaa tämänkin pohjoisen kolkan. Enää viikko uurastusta. Kaksi viikkoa kidutusta ja turhaa vetelehtimistä. Harvinaisen rasittava yhdistelmä. Sitten koittaa vapaus. Tai tässä tapauksessa viikko isostelua.

ps. tilasin tänään Wreck this journalin ! en malta odottaa. hassua miten taas innostun hyvinkin pienistä asioista..

julia.