Kaipaus. Se kun ei ehdin jättää edes hyvästejä. Niin suuri ja kokonaisvaltainen tunne. Se valtas mut tuona kauniina perjantai-iltana. En päässyt siitä eroon. En millään. Vaikka yritin olla ajattelematta koko asiaa. Se ei antanu periksi. Vaivuin hetkelliseen epätoivoon. Mutta auringon laskettua mä päätin olla vahva ja kestää ne muutamat synkät tunnit yksikseni. Onneksi sä tuut kohta taas takaisin..
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti