Liian aikainen herätys aamulla sai mut kärttyiseksi. Sotkuinen kämppä ja pilttiä aamupalaksi, koska tili näyttää taas lähes nollaa. Ulkona on armoton vesisade ja pitäisi jo pikkuhiljaa olla koulussa.. Minkäs teet, tuulta päin ohoi ! Onhan tiedossa kuitenkin suht epätavallinen koulupäivä, eli koulutusohjelman esittelyä lukiolaisille. Jep, onneksi sai sentään ilmaista kahvia. Ainiin ja pizzaa! Niin paljon kuin sielu sietää. Piti vain hymyillä ja pitää itsensä jotenkin kasassa, jakaa esitteitä ja soitella taustamusiikkia ihan liikaa.. Italialaisia käännösiskelmiä. Joku oli ilman rumpusettiä ja hakkasi kattiloita. Viulu vinkua ja jostain nurkasta kantautui kitaran rämpytystä. Kuuden tunnin jälkeen olin lopenuupunut. Ulkona satoi edelleen. Kotimatkalla kutsuin itseni kylään ja vaihdoin kuulumisia. Vähitellen ulkona alkoi näyttää joululta. Todellisuudessa se oli vain loskaräntämössöä joka tunkeutui kengistä läpi. Sitten koitti valonpilkahdus, HEI NYTHÄN ON KUUN NELJÄS ! Jippii! Opiskelijan tilipäivä. Voin siis mennä taas vihdoin kauppaan. Syödä muutakin kuin kaurapuuroa ja vauvanruokaa.. Kauppareissu oli inhottava. Kylmää ja märkää. Olisi tehnyt mieli käpertyä johonkin nurkkaan ja nukahtaa. Mutta eihän se olisi käynyt päinsä. Lähden siis tarpomaan kohti kotia. Ja kun vihdoin pääsen sinne olen läpimärkä, uitettu koira. Eteisessä on vettä valuva takki ja huivi, kengät tuskin kuivuvat huomiseksi. Pitäisi muuten ostaa uudet. Olen hyvin nälkäinen ja vaikka kaupasta tarttui mukaan kaikenlaista, ruoaksi päätyivät eiliset tähteet, täydellisen munakkaan muodossa. Olen siitä ylpeä. Vähän, salaa.. Nyt istun vaihteeksi sivistyneesti keittiönpöydän äärellä, enkä makaa sängyssä. Tavararöykkiö ympärilläni ei edes haittaa. Saatika tuorejuustotahrat nuoteissa. Poltan kynttilöitä, soitan nokkahuilua ja vihdoin alkaa olla taas lämmin. Lupasin itselleni etten kirjoita tunteista tänään. Se olisi jo liikaa. Toivon vain, että tämä talvi olisi minulle armollinen. Ei liikaa lunta tai pakkasta, mutta ei myöskään tätä märkää räntäkeliä, kiitos !
Haaveita, toiveita, unelmia, onhan näitä.. Ehkä ensi kerralla sitten puhun tulevaisuudesta..
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti