Käsi on krampissa. Liikaa Mozartia, liikaa ristikkäisiä trillejä. Sulanut lumi ja plussakelit alkaa ottaa päähän. On ihan liian pimeää, kokoajan. Havaitsin tänään ihan uuden tunteen. Olen aina ollut jotenkin, noh oudon musiikkimaun omaava ja nyt yhtäkkiä kaikki ajattelevatkin juuri samalla lailla. Olen massaa. Kuuntelen mitä muut kuuntelevat. Se on hassua. Ei niin voi olla. Oikeastaan taidan jopa olla vähän massan alapuolella.. Täällä poraudutaan paljon syvemmälle kuin itse koskaan uskalsin. Olen ehkä vihdoin löytänyt paikkani.
Ainakin on hyvä olla!
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti