Liikaa pähkinöitä ja 11 tuntia lumisadetta, joka todellakin jatkuu ja jatkuu edelleen. Pakko lähteä pakoon. Pala kerrallaan. Kadota maailmaan ja pimeään täysin selvinpäin. Jätin aamiaisen kesken, koska mun aivosolut on kuolleet ja silmät liian turvonneet. Itkin jopa matkalla kauppaan. Tahdon vain pois. Mitä hyvää huominen muka voi tuoda? Koulukin kaatuu päälle. Miettikää sitä. Ehkä helpoin homma koskaan, ja mä mokaan senkin. Joku päivä tahdon olla rauhassa maailman kanssa. Sovussa kaikkien virheideni kanssa. Istua rauhassa ja juoda aamukahvia. Koota kaikki sirpaleet yhteen. Olla vain onnellinen. Tiedän kyllä mitä se on. Nyt kun olen sen menettänyt.. Niin niin typerää. Ei haaveet toteudu koskaan. Tulevaisuus on valhetta. Onnen voi löytää täysin odottamatta ja se myös katoaa juuri sillä tavalla.
Vain yhdellä oli merkitystä. Vain yksi on tärkeä. Miksi vajosin niin syvälle ? Tai oikeastaan, miten täältä pääsee enää ylös ?
Olen umpikujassa.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti