Jumissa, kuin leija puussa.

Miten ihmeessä elää syksyllä? Sateen keskellä. Tietäen talven olevan pian ovella. Teekuppien varjossa. Vilttien kätköissä. Kylmyys saapuu tuulien myötä. On aika vaihtaa surullisempiin säveliin. En tiedä mistä repisin motivaatiota. Sitä löytyy kyllä kun on kyse aliarvostetuista klassikko kirjoista tai maalaamisesta, uusista kiehtovista melodioista ja kaikesta muusta aikaa vievästä kummastelusta. Mutta kun pitäisi keskittyä opiskeluun.. YO-kirjotuksen katoavat mielestä vähän väliä ja palaavat sitten uudelleen. Syksy on kai ailahtelevuuden aikaa. Päätöksiä on mahdotonta tehdä sateen ja auringon rajamailla. Jäädäkö nojatuolin nurkkaan vai lähteäkö syysretkelle tihkusateeseen?

Cookiet paistuu parhaillaan uunissa ja mä chillaan aladdin-housuissa ja siinä paidassa joka on nähnyt näitä kuluneita sunnuntai päiviä jo aika monta. Elämä  näyttää pilviseltä, mutta mitä siitä. Päivä kerrallaan eteenpäin. Huominen kuulostaa tällä hetkellä lupaavalta.

julia.