Kotona on ihan mukavaa. Tai oikeastaan olen ollut mökillä suurimman osan ajasta. Mutta silti koin tarvetta paeta. Oli päästävä pois. Ja siksi siis olen puolimatkassa pääkaupunkiseudulle. Olen lukuisia kertoja maininnut, että pakenen ihmisiä ihmisten keskelle. Ja koska Espoosta löytyy lukuisia sukulaisia jotka ovat aina valmiita avaamaan ovensa se on paras pakopaikkani toistaiseksi. Rakastan sitä tunnetta ettei kukaan tiedä sinusta mitään. Saa olla tuntematon kaiken kaupungin vilinän keskellä. Annoin pikkuveljen valita päivän soundtrackin. Ennalta saattoi jo arvata, että klassista on tiedossa. Siis Vivaldin neljä vuodenaikaa ovat siivittäneet kulunutta päivääni. Unohtamatta Pachelbelin D-duuri kaanonia, joka sattuu olemaan yksi suosikeistani. Näiden teosten säestämänä voi myös uppoutua hyvän kirjan maailmaan. Aloitinkin eilen John Greenin romaania The fault in our stars. Olen puolessa välissä enkä vielä täysin osaa ilmaista mielipidettäni. Tosin se kirja laittaa päähäni ajatuksia, mikä on hyvä asia.
Uumaja kuvat olen jo siirtänyt koneelle. Ja luultavasti saan ne tänne lähipäivinä. Malttakaa vielä hetki!

julia.