Lauantai yönä kotiin kävellessäni huomasin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa etten toivonut sarjamurhaajan hyökkäävän kimppuuni.
Se olikin sitten viimeinen hyvä ja mielenterveydellisesti vakaa hetki. Päikkärit aamuyöstä ja taas juostaan luotisateessa.
"ihmiset, mikä helvetti teitä riivaa?" Kaikki päivät on ollu aika samanlaisia. Yksin ja saamaton, se minä olen.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti