Hei tein isovanhemmille sushia viime viikonloppuna. Koska en enää muuta osaa.
Rumia kuvia. Hyvää ruokaa. Pimeitä iltoja. Kävelyä kolmeen asti yöllä. Tästä johtuen siis kylmän ja pimeyden siedätyshoitoa. Ja niitä ihmisiä jotka näkee asioita ja ymmärtää ja on hiljaa. Kaunista, elämä on sitä hetkellisesti. Kunhan vain unohtaa sen tosiasian, että kohta ollaan jo täysi-ikäisyyden tuolla puolen. Kohta olisi kai aika lähteä Helsinkiin. En ole vieläkään päättänyt. Ehkä pitäisi jo opetella se taito.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti